Koolla on väliä: miksi näytön koko pitäisi ottaa vakavasti opetusalalla

Projektorit ja näyttökoon vallankumous

Koolla on väliä: miksi näytön koko pitäisi ottaa vakavasti opetusalalla

Visuaaliset viestintätekniikat – kuten projektorit ja paneelinäytöt – ovat mullistamassa tapaa, jolla opetusta annetaan kouluissa ja yliopistoissa. Tämän päivän opiskelijoiden pysyvät oppimistulokset saavutetaan eri tavalla kuin ennen. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan opetusmateriaalista muistetaan 80 % visuaalisin keinoin ja 90 % vuorovaikutteisien oppituntien avulla, mutta vain 25 %, kun opettaja luennoi opiskelijoille. Samaan aikaan, kun perinteisten opetusmetodien käyttö vähenee ja digitalisaatio (sisällä vietetty aika ja ruutuaika) lisääntyy, opiskelijoiden näkökyky heikkenee. Eurooppalaisilla nuorilla aikuisilla likinäköisyys on lisääntynyt dramaattisesti – siitä kärsivien määrä on kaksinkertainen 50 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Vaikka näiden asioiden yhteys on selkeästi osoitettu, oppilaitoksilla ei ole vielä riittävästi tietoa näyttöjen käytöstä.

Oppilaitoksilla on kaksi vaihtoehtoa näyttöjen valinnassa: paneelinäytöt ja projektorit. Vaikka oppilaitokset hankkivat yhä enemmän paneelinäyttöjä sen yleisen käsityksen perusteella, että ne ovat parempia opetuskäyttöön, tutkimukset osoittavat, että 58 % opiskelijoista ei pysty lukemaan 70 tuuman paneelinäyttöä. Tästä syytä oppilaitosten päättäjien tulisi harkita useammin projektoreiden hankkimista. Tosiasia on, että projektori on huomattavasti vastuullisempi ja joustavampi vaihtoehto kuin paneelinäyttö. Mutta vaikka maailmanlaajuisten projektorimarkkinoiden odotetaan kasvavan 27 % vuosina 2016–2020 (CAGR), Euroopassa ei ole vielä yhtenäistä lainsäädäntöä asian suhteen. Sen sijaan opetusalalla on käytössä yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä projektoreiden käytöstä opetuksessa.

Tämän päivän projektorit ovat uskomattoman kehittyneitä. Sen lisäksi, että niillä voi tuottaa korkealaatuisia kuvia ja kirkkaita värejä, ne mahdollistavat liitännät lähes mihin tahansa laitteeseen, vuorovaikutteisen liiketunnistus- ja kosketustekniikan hyödyntämisen sekä entistä suurempien kuvien heijastamisen ilman vääristymiä. Lisäksi ne ovat entistä helpommin siirrettäviä ja vähemmän tilaa vieviä, koska näytön voi piilottaa, kun sitä ei tarvita. Näistä eduista huolimatta kummankin tekniikan käytössä on riskinsä, jos tilan koon, opiskelijoiden määrän ja näyttökoon standardeja ei noudateta asianmukaisesti. Oppilaitosten päättäjien on tärkeää noudattaa harkittua strategiaa, kun tilan vaatimuksia analysoidaan ja tilaan soveltuvaa näyttöratkaisua arvioidaan.

13 vuotta projektorimarkkinoita johtanut ja monen tyyppisten oppilaitosten kanssa tiivistä yhteistyötä tehnyt Epson tietää, miten heijastettujen kuvien näkyvyys eturiviltä takariviin vaikuttaa oppimistuloksiin. Yrityksemme yhteiskunnallisen vastuun mukaisesti teemme jatkuvasti kaikkemme, jotta tuotteemme täyttäisivät käyttäjien tarpeet. Olemme tunnistaneet tarpeen selkeille suosituksille ja työskentelemme kumppaneidemme kanssa varmistaaksemme sisällön oikean näyttökoon, jotta se olisi riittävän suuri, korkealaatuinen ja selkeästi näkyvissä. Suosituksissa huomioidaan myös katseluetäisyys, jotta kaikilla olisi sama mahdollisuus osallistua ja jakaa tietoa. Opettaja luennoimassa opiskelijoille ei ole enää ensisijainen opetusmetodi. Sen sijaan opiskelijat pitävät esityksiä muille opiskelijoille ja tekevät yhteistyötä isoissa ryhmissä näyttöjen avulla. Siksi oikean tekniikan hankkiminen opetustiloihin edellyttää tarkkaa suunnittelua.

Vaikka yhtenäistä lainsäädäntöä ei vielä ole, on kuitenkin olemassa useita ohjeellisia käytäntöjä, joita noudattamalla negatiivinen vaikutus opiskelijoiden oppimis- ja näkökykyyn voidaan minimoida.

University of South Walesin Audio Visual and Teaching Space Guidelines -raportin ohjeiden mukaan näytön alareunan tulisi olla vähintään 1,2 m lattiatason yläpuolella. Ensimmäisen katselijarivin ja näytön vähimmäisetäisyys on kaksi kertaa näytön korkeus. Näytön vähimmäisleveys tulisi olla sama kuin lähimmän katsojan ja näytön välinen etäisyys. Katselukulman tulisi olla vaakasuunnassa enintään 45 astetta ja pystysuunnassa enintään 30 astetta.

Suunnitteluun on olemassa myös tarkemmat ohjeet riippuen siitä, minkä tyyppistä tietoa näytöllä on tarkoitus esittää. Tutkimuslaitosten ja viranomaisten suosituksiin perustuva ja yleisesti hyväksytty 4-6-8-sääntö määrittää, kuinka monta kertaa (4, 6 tai 8) näyttökorkeuden etäisyydellä kauimmainen katsoja voi olla esitettävästä tiedosta riippuen. ”Passiivinen katselu” (esim. videon katselu) onnistuu kauempana, ”tietojen katselu” (esim. esitysten lukeminen) sijoittuu keskivaiheille ja ”tarkassa katselussa” (esim. pienikokoisen tekstin ja laskentataulukoiden lukeminen) kauimmaisen katsojan tulisi olla korkeintaan neljä kertaa näyttökorkeuden päässä näytöstä.

Smart Cube -raportin mukaan näytön koon suunnitteluun vaikuttaa suuri määrä muuttujia, kuten katon korkeus, huoneen pituus ja leveys, katselijoiden määrä ja käytettävissä oleva budjetti. Nämä kaikki vaikuttavat ostopäätökseen, kun valitaan paneelinäytön ja projektorin välillä. Ja vaikka näytön koolle ei ole yhtenäisiä standardeja – vain ohjeita – ei voida kiistää, että mitä suurempi näyttö, sitä paremmin opiskelijat ymmärtävät ja muistavat sisällön. Siksi opetusalalla pitäisi valinnan kallistua useammin projektorin eduksi, jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta ja negatiiviset terveysvaikutukset mahdollisimman pieniä. 

Projektorinäyttöjen käytössä koolla on todella väliä.

Lisätietoja on osoitteessa www.epson.fi/education

1  Maailman terveysjärjestö (WHO)

2 Nature.com, 2015

3Epsonin whitepaper-raportti

4 TechNavio, 2016

5The Smart Cube, Epson Digital Displays: Display Size Relative to Distance,12.8.2016